Malva, koti ja elämä

Ihan ensimmäinen blogipostaukseni, tervetuloa!

Ystävä ehdotti minulle jo viime syksynä jumpalla, josko minua kiinnostaisi blogin pitäminen. Hänen mielestään pukeutumistyylini voisi olla muotiblogin arvoinen... Tai sitten se oli julmaa pilaa. No, jäin miettimään asiaa ja tulin lopulta siihen tulokseen, että keksisin varmasti kirjoitettavaa elämästäni ja jos joku muukin siitä olisi kiinnostunut, niin mikäpä siinä :)

Vaatteiden lisäksi olen kiinnostunut vähän kaikesta samalla suurpiirteisellä otteella, mutta hyvän (oman) maun rajoissa. Sisustus on ollut jo kesästä lähtien lempipuuhani, kun muutin pitkän odotuksen päätteeksi unelmieni asuntoon 20-luvun kerrostalon vanhaan talonmiehen kämppään. Asuntoon tehtiin täysi remontti sisustussuunnittelijaystäväni (jota kutsun tästä eteenpäin nimellä Lintunen) ja tyyliguruni (siis se sama lintu) toimiessa nokkamiehenä. Kyseessä on taloyhtiön vuokra-asunto, joten en tietenkään päässyt vaikuttamaan suuremmin ratkaisuihin, mutta allekirjoitan ne kaikki. En voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen!

Yhtiöjärjestyksen mukaan 52 neliötä on todellisuudessa lähemmäs 70. Siihen sisältyy keittiö, olohuone, makuuhuone, "halli", suihkuhuone ja erillinen WC. Perheseen kuuluu minun lisäkseni toisaalla asuva, mutta kämpilläni lähes vakituisesti notkuva Miesystävä (lyhennän hänet jatkossa Mieheksi, koska ystävä ei aina kuvaa parhaiten suhdettamme) ja Shih Tzu nimeltä Haiku (Haiku). Joka toinen viikonloppu leikin maailman parasta äitiä, jollainen epäilemättä olenkin joka toinen viikonloppu. Silloin katraasen liittyy armas aurinkoni, Poika (Poika).

Tässä keittiöni ovelta päin katsottuna. Hieman kauhulla odotin tuota muovimattoa, joka on osoittautunut aivan järjettömän hyväksi ratkaisuksi. Jo muutossa kippasin sille kukkaruukun multineen. Matto on Iskun kesävalikoimasta, keittiön kalusteet Ikeasta, kuten tässä näkyvä uuni, jossa kypsyy paisti parasta aikaa.
Pöytä lainassa ystävältä, tuolit tanskalaiselta kirpputorilta.

Tässä näkyy sitten tiskiallassysteemitkin, jääkaappi jää oikealle. Somisteena joitain Ikean ja marimekon purnukoita.

Tässä "halli". En keksi sille parempaakaan nimeä... Lipaston olen tuunannut malaamalla vanhan mäntylipaston valkoiseksi kiiltävällä maalilla. Kynttilänjalka on isotädin siirtolapuutarhamökin peruja, se on puinen ja maalattu samalla kuin lapastokin. Matto edelleen Iskusta. Yksi tanskalaistuoli mahtui tännekin.  Taustalla rempallaan oleva OH, muuttohässäkkä oli siellä vielä kesken.

Siirrytään olohuoneeseen. Siellä on kaksi sohvaa, isompi niistä rakennettu Iskun avattavaan rautaiseen sohvasänkyyn (tässä vaiheessa minitsen sen verran, että olen ollut Iskussa töissä) ja samaisesta liikkestä on kotoisin valaisinn joka näkyy paremmin seuraavassa kuvassa. Sohvatyynyt olen ommellut itse ja valkoinen pöytä on kirpputorilta. Maalasin sen valkoiseksi (oli epämääräisen petrolinsininen kolhiutunut yksilö) ja lisäsin lasikannen, jonka alle voi laittaa sisustukseen sopivan liinan... Ta-daa! :)

                             Samalta tanskalaiselta kirppiseltä kuin tuolit löytyi myös tuo TV-taso.

Jaahas, tämäkin on tärähtänyt. Makuuhuone, jossa H&M Homen päiväpeitto, muut tekstiilit vanhoja. Seinällä on Hemtexin ikivanhan valikoiman pikkumatot, tyynyt Iskun ja itse ommeltuja.

WC on sitten ihan oma juttunsa, mutta aion palata siihen myöhemmin. Täytyy ensin sada edustavia kuvia, sillä vanhoista ei löytynyt julkaisun arvoisia.

Nämä kotikuvat on muuten viime kesältä joten paljon on muuttunut, palaan siihenkin myöhemmin.

                                          Haiku kaluaa.

Lopuksi kirjasuositus. Olen aina ollut ahkera lukija, joten haluan jakaa parhaat kokemukseni muidenkin kanssa. Näin alkukevääseen (kyllä, minun ajanlaskuni mukaan kevät alkaa talvipäivänseisauksen jälkeen, kun aurinko kääntyy kohti päiväntasaajaa) sopii mainiosti Harri Tapperin lapsuustrilogia: Näin syntyvät revontulet, Kerrothan oi koivu ja Tulva.

Rikas kieli, aikojen ankaruus ja lapsen näkökulma tekevät näistä herkkää mutta leikikästä luettavaa. Tapperin veljekset varttuvat keskisuomessa sotien aikaan ja aloittavat kasvunsa taiteilijoiksi urheillen, nahistellen ja koulua käyden. Välillä saa nauraa ääneen--ja itkeä.

Aurinkoista alkukevättä sinulle, lukijani!

<3 Malva